tiistai 13. marraskuuta 2012

Onko ne auki?

Aukiolotutkimus sattui, sattui aivan saatanasti. Huoneeseen tullessamme lääkäri ohjasi tukihenkilöni oven viereen tuolille, jonka sermi erotti tutkimuspöydästä. Tutkimuspöydän lähellä ei lääkärin mukaan ollut tilaa tukihenkilölle. Onneksi tukihenkilö tajusi tilanteen vakavuuden siinä vaiheessa, kun yleensä taukoamattomana jatkuva puheeni lakkasi eikä hengitystäkään kuulunut, ja änkesi sermin taakse tutkimuspöydän pääpuoleen pitämään kädestä ja muistuttamaan hengittämisestä. Jäin miettimään, minne heteroparien mies sijoitetaan vai onko hän mukana ylipäätään. (Onneksi kyseessä ei ollut oma lääkärini, vaan toinen, jolla kävin oman lääkärini lomasta johtuen.)

Ennakkoon en pelännyt kipua, vaan tutkimuksen tulosta. Pelkäsin, että munanjohtimet ovat kiinni. Vanhempani olivat vuonna -80 menossa lapsettomuushoitoihin monen vuoden tuloksettoman yrittämisen jälkeen, kun ilmeisesti hoitoja edeltävän aukiolotutkimuksen johdosta jompikumpi munanjohtimista raottui sen verran, että yksi onnekas munasolu pääsi sujahtamaan sitä pitkin kohtuun. Olen kuusi vuotta vanhempi kuin äitini raskaaksi tullessaan, joten pelkäsin todella, että munanjohtimet ovat tukossa. Tukkeutuneet munanjohtimet olisivat tarkoittaneet siirtymistä suoraan IVF-hoitoihin ja kustannusten moninkertaistumista hoitokertaa kohden.

Munanjohtimien aukiolotutkimuksessa kohtuun viedään katetri, jonka päässä oleva pallo laajennetaan katetrin pitämiseksi paikoillaan. Pallon laajentuminen sattui niin paljon, että hengitys salpaantui. Tuntui kuin sisäelimiä olisi raastettu. Sitten kohtuun ruiskutettiin suolaliuosta ja ilmakuplia, joiden etenemistä munanjohtimissa seurattiin ultralla. Tämä vaihe ei sattunut, mutta jokainen ruiskaus tuntui leuan ja korvien tuntumassa, ikään kuin kuului.

Toinen puoli näkyi heti avoimena. Toista puolta piti hiukan houkutella ja lisätä suolaliuosta ja ilmakuplia, mutta senkin aukiolo varmistui lopulta.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Psykologikäyntejä ja pohdintaa

Tähän mennessä olen soittanut ziljoona puhelua ja käynyt ensikäynnillä lääkärillä sekä kahdesti psykologilla. Pakollisten psykologikäyntien tarkoituksena oli arvioida sopivuuttani luovutettujen sukusolujen saajaksi.

Ensimmäisellä kerralla asiaa lähestyttiin minun näkökulmastani, toisella kerralla lapsen näkökulmasta.

Psykologi kyseli parisuhteesta, jossa ollessani havahduin siihen, että haluan lapsia. Hän kysyi myös, minkälaisia kokemuksia minulle siitä suhteesta jäi. Olin kuulevinani myös kysymyksen, johtuuko kokemuksistani tuossa parisuhteessa se, ettei pitkiä parisuhteita sen päätyttyä ole ollut.

Psykologi heitteli myös erilaisia skenaarioita elämästä yksin hankitun lapsen kanssa. Näissä skenaarioissa minun (ja näin ollen lapsen) elämään tuli uusia kumppaneita, ei tullut uusia kumppaneita, oli raskasta vauva-arkea ja lapsen kysymyksiä omasta alkuperästään.

Elokuvassa Back-Up Plan Jennifer Lopezin esittämä päähenkilö törmää ihanaan mieheen tullessaan ulos hedelmöityshoitoklinikalta inseminaation jälkeen. Tuosta inseminaatiosta alkaa raskaus ja sitten ihastutaan, rakastutaan, kipuillaan sen kanssa, että mies ei ole tulossa olevien lasten (siis kaksosten) isä, erotaan, lapset syntyvät ja happily ever after.

Lähipiirissäni ja maailmassa käy jatkuvasti niin, että yksinhuoltajaäidin elämään ilmestyy uusi kumppani, joka ottaa sitten näköisensä paikan kuviosta. Sekä raskaana oleminen että lapsen olemassa olo ovat vallitsevia asiantiloja, joihin elämään asteleva uusi ihminen joko sopeutuu tai sitten ei.

Todella friikkiä sen sijaan on olla hedelmöityshoitoprosessissa ja samanaikaisesti pikkuisen tapailla mahdollisesti potentiaalista miestä. Tämä vaihtoehto ei esiintynyt myöskään psykologin skenaariovalikoimassa.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Hei, olen Anni-Maija, hedelmöityshoitoklinikalla asioiva itsellinen nainen

Juuri sellainen pahamaineinen itsellinen nainen, johon ihmisryhmään saimme hedelmöityshoitolaista vuonna 2006 käydyssä keskustelussa tutustua. Aiemmin termi oli yksinäinen nainen, mutta siinä on aika ikävä kaiku. Minä en ainakaan koe olevani yksinäinen. Minulla ei ehkä ole parisuhdetta, mutta sukua, ystäviä ja muita ihmisiä sitäkin enemmän.

Olen menossa lapsettomuusklinikalle hormoni- ja infektioverikokeisiin. Sitten vuorossa on munajohtimien aukiolotutkimus. Nimensä mukaisesti siinä selvitetään suolaliuoksen ja ilmakuplien avulla, onko siittiöiden reitti irtoavan munasolun luo selvä.

Tutkimusten jälkeen vuorossa on sukusolujen tilaaminen Tanskasta. (Kyllä, hedelmöityshoitoihin Suomessa käytettävä sperma tulee Tanskasta.) Jos tutkimukset osoittavat kaiken olevan kunnossa, ensimmäinen inseminaatio voidaan tehdä ehkä jo seuraavan kierron ovulaatioon.